Tekstit

Mosaiikkikulho vol.3 - Meren kuiskaus

Kuva
Uskollinen kumppanini patsastelee uuden mosaiikkikulhon kera :) Aina kun kuvaan neito tykkää olla läsnä, mutta häätää paparazzit pois häijyllä katseella jos kameran linssi suuntautuu häneen. 

Tähän työhön olen todella tyytyväinen. Kulhon pinnan lasituksesta tuli ihanan tummansininen ruosteenvärisillä laikuilla. Lasittamiseen käytin keraamiikkaopettajan tekemää tumman sinistä ja toisella kertaa lisäsin sinistä sivellinlasitetta. 

Kulhon mosaiikin suunnittelu kesti taas pitkään. Ensin siitä piti tulla nimeltään lampi ja sen piti olla vähän hempeämpi. Tehdessä se kaipasi kuitenkin vähän tummempaa sävyä ja siksi muuttui kuiskaukseksi meren syvyyksistä. 
Saumaukseen käytin tällä kertaa marmorinvalkoista.

Peilin palasilla saa todella mielenkiintoista välkettä noihin töihin ja ne heijastavat kivasti valoa ja ympäristön värejä. Vähän niin kuin meren välkehtivä pinta. 

Pieni mosaiikkimandala

Kuva
Mosaiikkimandaloista olen haaveillut muutaman vuoden luettuani Katariina Sourin Musta Mandala-trilogian. Siinä päähenkilönä on mosaiikkitaidekaupan omistaja, joka pitää mosaiikkimandala kursseja. Kirjassa hän kertoi, miten hienoa on valita juuri niitä sopivia mosaiikin palasia värikkäistä mosaiikkilasipurkkirivistöistä. Mäkin haluaisin sellaisen karkkikaupan omaan kotiin.

Tässä sitten kokeilin mandalan tekemistä. Ekaa kertaa tein mosaiikin valmiiksi asti ennen kuin aloitin liimaamisen. Harkitsin ja kokeilin erilaisia vaihtoehtoja. Tästä tuli ihan kaunis, vaaleat ja hempeät värit alkukevääseen. 

Mimmi on aina ja kaikessa mukana. Tässä ihmetellään, että miksi mamma kuvaa jotain lätkää, kun mäkin olen tässä? 

Mosaiikkikulho vol.2

Kuva
Noin kuukausi takaperin sain toisen kulhon lasituspoltosta kotiin ja sen jälkeen pöytä onkin lainehtinut mosaiikkitarvikkeita. Mosaiikki valmistui lopulta kahdessa päivässä, mutta idean synnyttely kesti sen kuukauden :D

Väriehdokkaina oli sininen ja oranssi, mutta lopulta tästä tuli tällainen aika hempeä versio. Jotenkin mulle tulee tästä mieleen Intialaisten basaareiden maustepöydät, vaikka värit eivät niin kirkkaita olekaan. Seuraavaan laitan varmasti niitä ihanan appelsiinin oransseja paloja.

Tässä mosaiikissa kokeilin erilaisia pintoja. Liimasin palat taas kaakeliliimalla ja saumasin mustalla saumauslaastilla. 

'
Aaettä näiden tekeminen ja se flowfiilis on mahtavaa.

Mosaiikkikulho

Kuva
Syksyn aikana keramiikkatunneilla sain idean yhdistää kahta mulle rakasta tekniikkaa tai materiaalia, miten sen nyt sanoisi. Päätin tehdä keraamisen vaasin, jonka sisäpuolen vuoraisin mosaiikilla. Kokonaan itse tehty juttu. Vaasi on tehty muotin sisään, ehkä ekaa kertaa kokeilin muottia. Tykkäsin muodosta, reunoista sai ohuet ja olihan se melko helppoa. Ulkopintaan laitoin Tenmoku-lasitteen. Tuli tosi kaunis ruskea ja kiiltävät pinta. 
Työ oli vasta ajatuksen tasolla käsityömessujen aikaan. Mosaiikkimyymälöiden karkkikauppamaiset osastot olivat niin puoleensa vetäviä, että lasimosaiikit tuli hankittua sieltä valmiiksi.

Aluksi piirsin vaasiin perusviivoja ja sitten vaan liimaamaan. Käytin taas kaakeliliimaa, se on ennenkin ollut niin helppokäyttöistä. Sottaa vähän, mutta palat pysyvät melkein heti paikoillaan.


Minkähän väristä saumauslaastia käyttäisi?

Päädyin taas yllätys, yllätys mustaan laastiin. Se tuo lasimosaiikkiin jotenkin sellaista luksuksen tuntua. Tässä työssä olisi tosin e…

Jotain ei mitään

Kuva
Mistä tällainen tulee mieleen?

Uusista aluista?




Unelmien kodeista?

Jokin näissä muodoissa ja väreissä viehättää. Jostain pimeästä syntyy jotain uutta ja sen vastakohtaa.

Tuossa se on pöydällä ja ohikulkiessani sitä on pakko katsoa. Ehkä sieltä tulee jotain? Ehkä kohta?

Hiekanvärinen savi (1153?). Päällä musta ja valkoinen kiiltävä lasite. Musta näyttää hienolta varsinkin sellaisilta kohdilta, missä lasitetta on vähemmän. Kupujen sisällä on sivellinlasitetta. Uusi tuttavuus, mukavan vahvat värit :)

Poltettua oranssia

Kuva
Mitäs täällä tehdään?

Syksyisellä kaupunkireissulla löysin poltetun oranssin väristä lankaa ja huivin. Nyt huivi sai kaverikseen säärystimet ja ranteenlämmittimet.

Neulemallina on sellainen semipitsi; joka neljännellä kerroksella oikeat silmukat neulotaan ristiin, nurjat oikein yhteen ja nostetaan lanka puikolle. Venyessään pitsin aukot tulevat kauniisti esille.


Koristeeksi napit ja lasihelmiä.

Aika kiva setti. Lämpöä mustaan pimeyteen.

Vihdoinkin!

Kuva
Kylläpäs luovuutta odotellessa vierähtikin aikaa. Pari vuotta meni tuskaillessa, mutta nyt se polku ehkä taas löytyi. Loppukesästä tein päätöksen antaa harrastustila pois ja vaikka tavallaan moni unelma jäi sen osalta toteutumatta, niin irti päästäminen tuntui hyvältä. Ei ollutkaan enää pakko yhtään mitään. 

Sitten aloitinkin keramiikkakurssin ja rockkuoron. Molemmat ovat tehneet todella hyvää ja pimeinäkin iltoina niihin on kiva mennä. Molempiin liittyy jotain syvältä tulevaa, vahvasti omaa. 

No, tässä sitten olisi muutama työ. Yllä olevan työn aihe tuli suoraan töistä, laulettiin siileistä äidin mansikkamaalla. Töiden seinälle työ varmaan päätyykin. Jakamisen teema, oman hyvin vahvan tahdon kanssa, on ollut paljon arjessa esillä uusien kolmevuotiaiden saavuttua porukkaan :) Jonain sateisena aamuna itsekin voisi tuumata, että En halua (isolla huutomerkillä).

No sitten tällaista omempaa ja japanilaistyyppistä. Sain kokeilla dreijaamista taas pitkästä aikaa ja siitä jopa syntyi tällai…