Keraaminen veistos

Istuin kerran lähijunassa tuolla etelämpänä ja muutamaa penkkiä edempänä istui kaunis afrosuomalainen nuori nainen. Hänen levolliset ja jotenkin unelmoivat kasvonsa jäivät mieleeni. Keraamisen veiston pikakurssilla palasin junaan sieluni silmin, veistin mieleni kuvan ja lisäsin siihen ripauksen keijukaista.

Rinta, kaula ja pää tehtiin erillisistä makkaratekniikalla tehdyistä lieriöistä. Opin, että suuhun saa monalisamaisuutta painamalla suupielet syvemmälle. Kasvojen muotoilu onnistui yllättävän kivasti painamalla lieriön sisältä. Veistokset tehtiin rakusavella, josta on helppo muotoilla eikä se ole kovin tarkka kuivatuksen suhteen.

Veistoksesta piti tulla yhtenäinen, mutta luovien ratkaisujen kautta tulikin kaksi veistosta. Ehkä ne elävät sisäkkäin?

Selkäkipuisellekin tämä puuha sopi, paljon taukoja ja hyvä asento. Niin, ja mennen tullen reippaillen ihanan syksyisissä maisemissa.

Ensi lauantaina saan nähdä onko Unelmoiva pysynyt koossa raakapoltossa. Miltähän hän ensi viikolla näyttää?