Villaa ja metallia

Kevät on kyllä ihanaa aikaa. Aurinko tuo lisää virtaa ja luonnon vihreä uskoa uuteen ja kasvuun. Tuon karvakaverin kanssa kaikkeen ehtii kiinnittää enemmän huomiota, metsässä tulee tarkasteltua heinikon vihertymistä, kielon lehtien hidasta nousua ja niiden kauniin spiraalin aukeamista. Kaikki eri vihreän sävyt ja se tuoreus, jotenkin elämä tuntuu olevan juuri tässä.

Filosofisten pohdintojen lisäksi olen puuhaillut muutamia käsitöitä. Pitkästä aikaa laitoin käteni villaan, kun Kouvolan reissulla tehdyt metallikorut kaipasivat taustoja. Taustoja varten otin reilun villatupsun, muotoilin sitä hieman pyöreän malliseksi ja tikutin neulalla tiiviimmäksi. Saippuaa ja lämmintä vettä hyvän hieronnan kera ja valmista tuli.

Tämä kukkanen (tai paremmin kyllä mielestäni kilpi, joka suojelee omistajaansa) syntyi jostain kenkätehtaalta ostetuista monon nippeleistä, metallilangasta ja helmistä. Ompelin korun taustaan mustalla ompelulangalla ja kirjoin mustalla villalangalla. Koristelin vielä helmikirjonnalla.

Tämän korun sydän syntyi metallilangasta ja helmistä. Sydämen ohjeen katsoin jostain metallilankakirjasta. Ensin siinä tehtiin metallilangasta kieppejä sormien ympärille, kieppiympyrästä mutoiltiin sydän ja siihen kieputettiin metallilankaa. Välillä katkaisin metallilangan, jotta sain helmiä pujoteltua koristeiksi. Taakse laitoin rintakoruneulat, vaikka jäin vähän miettimään, että pitäisiköhän tuo kilpi ommella omaan rinkkaan matkalaisen suojaksi..