Lamppuhelmien lumoissa

Lamppuhelmet ovat mielestäni ehkä kauneimpia koruja. Joku niiden läpikuultavauudessa, väreissä ja noissa pallukoissa viehättää. Ensikokemukseni omasta lamppuhelmestä tuli Kankaanpäässä. Siellä oli vuotuiset Hörhiäiset ja olin tutustumassa Taidekoulun näyttelyyn, jonka myymälässä joku lasiartesaaniksi opiskeleva oli myymässä helmiään. Löysin sieltä pitkäaikaisen päivän koristukseni, jonka kuva on alla. 

Korulle löytyy kavereiksi myös korvikset, mutta ne eivät päässeet kuviin saakka. 

Olen etsinyt lisää näitä helmiä, mutta niiden löytäminen on hieman vaikeaa. Postauksen ensimmäisessä kuvassa on toinen omistamani lamppuhelmi, sen ostin opiskelukaverin kautta. Kaverilla siis oli kaveri, joka osasi moisia tehdä.

Kuitenkin jäin vielä kaipaamaan jotain värikästä, valopilkkua ja kiinnekohtaa kaulalle. Netistä, facebookistapa tietenkin, satuin näkemään postauksen liittyen Piaeliinaan. Kiireenvilkkaa hänen sivuilleen ja ilolla huomasin, että hän tulisi Tampereelle Käsityökorttelitapahtumaan.

Viime lauantaina siis koitti päivä jolloin pääsin valitsemaan hehkuvista helmistä omani. Siihen menikin aikaa, mutta löysin mieluisat. Eilen illalla askartelin niistä korut. Tykkään.

Karnevaalitunnelmaa.

Violettia pallukkaa.

Koko violetti setti.

Ripustustelineenä Noormarkun Savipajan sammakkokulho.

Lopuksi vielä yksi kasvikoe.

 Gerberan omistaja teki kasvikokeen ja totesi, että kyllä, kukka haluaa aina katsoa aurinkoon päin. Käänsin kukan pois auringosta ja varsi meni aivan mutkalle jo muutamassa päivässä. Mutkaista kukkataidetta.