Nakua, rakua ja haltioiden metsää




Yllätysten kautta pääsin pikaiselle rakukurssille Mouhijärvelle. Tainan Savipajalla oli mukava tunnelma ja tekemisen meininki. Itse olin kaivannut keramiikkaa kovin, mutta kun pääsin sitä tekemään en oikein tiennyt mistä alkaisin. 

Munahan on kaiken alku symbolisestikin ja se sai olla yksi ensimmäisen kerran töistä. Kurssilla oli mahdollisuus kokeilla nakurakua, joten kiillottelin munan oikein sileäksi ja kiiltäväksi kotona ennen raakapolttoa. Polton ja savustuksen jälkeen munasta tuli aidon unelmien linnun munan näköinen. Mehiläisvahaa vielä pintaan niin kiiltokin on kohdallaan.


Muovailin myös purkin, johon kokeilin obvaratekniikkaa. Obvaratekniikassa kuuma esine upotetaan ensin venhäjauhovelliin (jossa on vehnäjauhoja, vettä, sokeria ja hiivaa)ja sen jälkeen veteen. Velli palaa kiinni esineen pintaan antaen sille kauniin ja yllätyksellisen värin. Tekniikka olikin mielenkiintoinen uusi tuttavuus. Esineistä tuli muinaisen näköisiä. 



Yhtenä pikkutyönä tein astian korvisten myyntiä varten. Tämän lasitin valkoisella lasitteella ja pirskottelin turkoosia päälle. 




Mä näen tuossa astian päädyssä jonkun haltijan nassun :)

Tämä metsikkö on ihan tuossa tien toisella puolella. Siellä ulkoillaan karvatassun kanssa harva se päivä ja niin monet sen sopukat ja uudet kasvustot ovat tulleet tutuksi. Sellainen pieni keidas ja mysteeri. Haltijoiden asuinpaikka.





Kommentit

Uutar sanoi…
Ihania! Rakukeramiikka on kyllä kaunista ja siinä on niin hieno tunnelma - ehkä juuri sellainen muinainen, joka tekee siitä niin erityisen. Ja tuo muinaislinnun muna on tosi hieno!
Sari sanoi…
Rakussa on kyllä sitä jotain :)

Suositut tekstit