Kultaa ja kimmellystä

Viimeiseksi kurssiksi opistolla jäi paperisuikaleista ja -massasta valmistetut työt. Jotenkin oli todella vaikea orientoitua tähän materiaaliin ja keksiä siitä jotain tekemistä. Loppujen lopuksi materiaali oli vallan kiinnostava, varsinkin pintakäsittelynsä puolesta. Kultaa ja kimmellystä tuppasi tulemaan joka tuotokseen. Kulta tekee minkä tahansa työn hienommaksi, nimimerkillä nyt sen oppinut.

Yllä oleva peili rakenneltiin pahvilevyn päälle. Pahvi oli kolme milliä vahvaa ja sitä saattoi muotoilla mieleisekseen mattoveitsen avulla. Muotoilu oli aika hankalaa, joten päädyin itse tekemään muotoja paperimassalla. Paperimassa paineltiin kiinni pohjaan ja hieman peilin päälle. Työn annettiin kuivua ja sitten pintaa sai hioa (halutessaan vallan hinkata sileäksi asti ;)). 

Lopuksi pintakäsittely aluksi gessolla, sitten akryylimaalilla ja voilá valmis tuote. Eikun ei, valmiiksi peili tuli vasta, kun kehykseen oli liimattu kimaltelevia lasihelmiä. Ja todellakin, kultamaalia.

Kultainen sydän valmistui kanaverkon päälle. Kimallus on jotenkin himmeän kaunista.

Kurssitöiden valmistuessa ja kurssin edetessä koin jonkun herätyksen ja aloin valmistella kuvassa olevaa kollaasia. Sen tekeminen oli todella mukavaa ja lopputulos jotenkin vapauttava.

 Pohjaksi tuli 3 mm vahva paffi, jonka päälle kiinnitin sanomalehtisuikaleita liisterillä. Pohjan kuivuttua maalasin sen gessolla, hioin pohjan, maalasin sen kullalla ja hioin taas. Pinnan kauniit epätasaisuudet tulivat näin esiin ja näyttävät hienolta kun valo niistä heijastuu. 

Tähän kollaasiin tuli Maaria Leinosen runo ja paljon perhosia. Paljon vapautta ja toivoa hyvästä huomisesta. Halusin tämän taulun uuden kodin seinälle muistuttamaan sateisina ja ankeinakin päivinä, että jo huomenna ilo on varmasti seuranani.  

Sellaisia paperikurssin tuloksia. Ihastuin varsinkin, ihan yllättäin, tuohon kultaiseen pintaan. Tuollaisia pintoja voisi tehdä toistekin, jotenkin niistä tulee mieleen Italia ja vanhat taideteokset. Firenze. Nooo, ehkä vähän kaukaa haettua, mutta silti.

Torkkupeitto on vielä suunnitteluasteella ja odottaa materiaalienhakureissua kirppikselle. Yritin kyllä tänään, mutta se oli kiinni (kuinka ihmeessä, eihän kirppis ole mikään museo?). Onneksi pyörä vie melkein itsestään, niin jaksaa porhaltaa sinne huomenna uudestaan.

Avainnauha oli kuitenkin tarvelistalla ja sellaisen tein tänä iltana. Ekaa kertaa virkkasin napit ketjusilmukkanauhaan, helppo ja kiva tekniikka. Napit on ostettu Kankaanpään Jera-kirppikseltä, muistorikkaita nappiloita siis. Paatosta ja nostalgiaa. Taas. Nyt telkun pariin.