Mosaiikkipöytä

Vihdoin kirjaan tämän pöydän tekemisen tänne. Pöytä on kaunis ja odotan vielä sen saamista kotiin. Se ei mahtunut muuttokuormaani ja päässee ennen kotiin tuloaan opiston kevätnäyttelyyn. Iloinen jälleennäkeminen tapahtunee lauantaina. 

Pöytä alkoi syntyä mielessäni syksyllä 2013, mosaiikkikurssin jälkeen. Päätin tutustua Antonio Gaudin arkkitehtuuriin ja mosaiikkiin, joiden pohjalta aloin suunnitella pöytää ja sen mosaiikkipintaa. Lopputuloksessa Gaudia on värikylläisyys ja omanlainen orgaaninen elävyys. 

Suunnittelin pöydän itse ja sen puutyöosan teki isäni Puutyöpalvelun vuosikymmeniä nähneessä verstaassa. Oli hienoa nähdä niin taitavaa työntekemistä. Millimetrejäkään kun ei tarvinnut mitata, ne vain osuivat aina kohdalleen. 

Pöydän puuosien valmistuttua, se käärittiin pakettiin ja se pääsi matkalle halki Suomen. Kankaanpäässä puu sai pintaansa mahongin värisen puuvahan. 

Mosaiikin värien valinta oli vaikeaa. Lopulta pienellä lisähinnalla löysin juuri ne värit mitkä halusin. Kimallusta sinne ja mattaa tänne. Mosaiikkikaupassa olo oli kuin karkkikaupassa, mieleni teki kaikkea. Mitä upeita väriyhdistelmiä niistä saisikaan..

 Pöydän mosaiikin tein lasimosaiikkipaloilla. Liimasin palat voimapaperille, nurinperin ja peilikuvana oikeaan kuvaan nähden. Se oli mukavaa puuhaa, hiljaista ja rauhallista. Kaikki palat löysivät paikkansa. 

Saman tein myös jalkojen kuvioille. 

Kiinnitin palat pöydän pintaan puuliimalla. Sitä saikin olla runsaasti, vaikka olin laittanut pintoihin liima-vesiprimerin. Voimapaperin sain irti palasista kostuttamalla paperia kostella sienellä. 

Saumasin mosaiikit mustalla saumauslaastilla. Ennen saumausta kokeilin koekappaleisiin ruskeaa, harmaata ja mustaa saumauslaastia. Musta toi värit kauniisti esiin ja sopi myös pöydän väriin ja oli siksi paras vaihtoehto. 

Valmis pöytä kuin pieni koru. Oma koruseni.

Värien virtaa ja toivon kipinöitä. Jees.