Sipuliset säärystimet

Syksyllä opiskeltiin lankojen kasvivärjäystä. Ihanat isot kattilat porisivat täynnään eri kasveja,  mitä missäkin. Omissa padoissani porisi vaihtelevasti järviruokoa, käpykaarnaseosta ja sipulinkuoria. Värin kiinnittämiseen käytettiin alunaa ja viinikiveä, värit hieman vaihtelivat kiinnitysaineen myötä.

 Järviruoko värjäsi valkean seiskaveikkalangan aika hienoksi vihreäksi, melkein neonväriseksi ja käpykaarnaseos värjäsi vaalean nalle-langan haalean ruskeaksi. Ehdottomasti hienoin tulos (ja kaikkein helpoimmalla) tuli sipulinkuorilla. Jo pieni määrä keltasipulin kuoria toi lankoihin upean ja syvän värin.

Eriväriset langat toivat erivärisiä lopputuloksia. Erisävyiset oranssit lankapallerot olivat houkuttelevan näköisiä. Niistä syntyikin jo aiemmin säärystimiä ja ranteenlämmittimiä. Väri on pysynyt yllättävän hyvin ihan koneessa pestynäkin ;) 

Nämä säärystimet saivat pintaansa vähän helppoa pitsikuviota. Seiskaveikkaa siis, 52 silmukkaa ja 3,5 puikot. Kivat lämmittimet kevään ilmoihin. 

Yksityiskohta. Tykkään tehdä säärystimiin tuollaisen alaosan, joka laskeutuu kengän päälle. Se on jotenkin jättefin. 

Eilen kävin tutkiskelemassa tämän uuden kodin ympäristöä. Uuteen elämään kuuluu siis myös uusi koti ja uusi kotikunta. Otin ekasta risteyksestä suunnaksi oikean ja jo vartin kävelyn jälkeen päädyin pellolle ja sen läpi joen rantaan. Jäät olivat osaksi lähteneet ja vesi virtasi vapaana. Oli aika kiva fiilis, siinä uuden kevään ja uuden elämän edessä. 

Paluureitillä tutkiskelin muutamaa metsäpolkua ja ihailin sekalaisia omakotitaloja. Vaikka jotenkin tämä kaupunki tuntuu juuttuneen 80-luvulle, niin siinä on omat hyvätkin puolensa. Rakennukset ovat luonteikkaita, pieniä metsälämpäreitä löytyy sieltä täältä ja monet pihat ovat ihanan huolettomia ja täynnä hyviä majapaikkoja mukuloille. Pois tämä nykypäivän pingotus, pysyköön huolettomuus ja pysähtyneisyys. Jees. Tykkään.